Tunturivaellus lasten kanssa - vinkit ja kohteet

Miten onnistuu tunturivaellus lasten kanssa? Kiilopään rengasreitti UKK:n Kansallispuistossa on sopivan helppo vaellusreitti koko perheelle.

On aina vähän jännittävää, kun auto jää parkkipaikalle ja ovet napsautetaan lukkoon. Onhan kaikki nyt mukana? Näillä varusteilla pitäisi pärjätä kohteeseen ja takaisin. Tällä kertaa automme jää Kiilopään retkeilykeskuksen pihaan. Tämä on ensimmäinen kertamme Urho Kekkosen kansallispuistossa ja tarkoituksemme on kiertää kuuden kilometrin pituinen rengasreitti, Kiirunan kierros. Sen aikana noustaan myös alueen korkeimman tunturin, Kiilopään, huipulle.

Pohjois-Lapin luonto ottaa meidät vastaan lempeästi. Vaikka ilma on hieman kirpakka, lämmittää aurinko mukavasti selkää. Askel on kevyt. Jos kulkee vähänkään reippaampaa tahtia, voi jo riisuutua T-paitasilleen.

Alkumatkasta kuljemme kosteikkoalueen läpi. Raikkaana virtaava, kylmänkirkas purovesi on yksi niistä asioista, joihin olemme Lapissa ihastuneet. Jokaisella retkellämme lapset pysähtyvät huljuttelemaan sormiaan vedessä – niin nytkin. Alpo, 8, tutkii myös tunturin kasveista, linnuista ja eläimistä kertovia opastetauluja. Monenlaisia lintuja pyrähtelee maastossa, mutta polun nimikkolaji kiiruna pysyttelee piilossa.

Tunturireitillä käännekohta on aina se, kun polku kaartaa ylämäkeen ja nousu huipulle alkaa. Poroaitaa seuraillen taivallamme yhä ylemmäs. Maisema avautuu raidallisena kuin taitoksissa ollut paperi: metsän erisävyiset kerrokset tulevat näkyviin yksi toisensa jälkeen.

Motivaatio vie ylös asti

Juuri ennen huippua kuljemme tuntureille tyypilliseen tapaan rakkakivikossa. Kiilopäällä sitä ei kuitenkaan ole kovin paljon. Reitti on helpohko ja sopii kaikenikäisille, joilla riittää motivaatiota. Se onkin lasten kanssa retkeillessä tärkeintä – muuten tunturivaellus ei etene.

Lapset kilpailevat ja pelaavat mielellään, myös luonnossa. Innostan lapsia tällä kertaa yksinkertaisella kisalla: joka viidennen reittimerkin kohdalla saa syödä karkin.

Elämässä on nykyään paljon laitteita ja teknologiaa. Mielestäni kännykät eivät kuulu luontoon, mutta teini-ikäisen kohdalla voi hieman joustaa.  Auli, 14, käyttää puhelinta kamerana. Lisäksi tunturin laelta on kiva päivittää sijaintinsa ja lähettää kavereille selfie. Se on nykyaikaa.

Tunturin huipulle päästyämme edessämme aukeaa sykähdyttävä maisema. Kiilopään korkeimmalla laella lisäämme omat pienet kivemme edellisten retkeilijöiden rakentamaan kasaan ja ihailemme kansallispuiston silmänkantamattomiin jatkuvaa tunturi- ja metsämaisemaa. Juuri nyt ei ole kiire mihinkään.

Lopulta laskeudumme takaisin reitin lähtöpisteeseen portaita pitkin. Vastaan tulee retkeilijöitä, jotka ovat päättäneet kiertää lenkin päinvastaiseen suuntaan. Käyhän se niinkin, vaikka meidän mielestämme portaista selviää kyllä sutjakammin alamäkeen.

Tunturivaellus on koko perheen harrastus parhaimmillaan, sillä se luo positiivista ryhmähenkeä. Kun on yhdessä taivallettu päämäärän saavuttamiseksi, on mukava palkita koko porukka vaikka pienillä herkuilla. Eväät maistuvatkin erityisen hyviltä retken jälkeen, ja taas voimme kirjoittaa listaamme uuden valloitetun tunturin nimen.

Luontoelämyksiä lapsiperheille

Urho Kekkosen kansallispuiston alueella, lähellä Saariselän lomakeskusta, on monta muutakin perheille sopivaa reittiä. Iisakkipään kierros lähtee Saariselältä ja vie meidät jylhien maisemien halki Iisakkipää-tunturin huipulle. Retken jälkeen vietämme elämyksellisen illan grillaillen läheisellä Kummituskämpällä, johon liittyy jännittäviä tarinoita.

Prospektorin kierroksen lähtöpiste on Laanilassa. Reitin varrella on hylätty kaivos, josta kuuluu nappia painamalla kaivoskuilun ääniä – aivan kuin alhaalla oltaisiin työn touhussa. Lapin kultamaiden historia kiehtoo mieltä. Eniten ihastumme kuitenkin Piispanojan retkipaikkaan, jonne erkanee polku Prospektorin reitiltä. Sen puromaisema on kuin luonnon muovaama satumainen puutarha. Lapset innostuvat kahlailemaan hyytävän kylmässä, kristallinkirkkaassa vedessä – vaikka jalkoja kuulemma ­nipisteleekin kamalasti.

Loma Saariselän ympäristössä jäi mieliimme hienona elämyksenä, sillä se oli ensimmäinen kertamme niin pitkällä pohjoisessa. Sen jälkeen ymmärrämme taas vähän paremmin, kuinka suuri ja koskematon Lappi onkaan. Tunturivaellus jäi lyhyemmäksi kuin etukäteen suunnittelimme, mutta ehkä palaamme vielä joskus kiertämään lisää UKK:n reittejä – tai huuhtomaan kultaa ja rikastumaan, jos lapsilta kysytään.

 

Teksti ja kuvat Päivi Kaarina Laajanen