Monta sukupolvea yhdessä matkalla

Usean sukupolven matkat kasvattavat suosiotaan. Mitä kaikkea ilmiöön liittyy ja miten yhteisestä matkasta saa ilon irti?

Yhä useammalle lomamatkalle suunnataan monen sukupolven voimin. Petteri Piipponen on reissannut kymmenkunta kertaa perheen ja suvun kesken, viimeksi vaimon ja oman 50-vuotissyntymäpäivänsä merkeissä Italian Toscanaan. ”Meillä ei ole mökkiä, olemme sijoittaneet sen sijaan rahaa matkustamiseen.” Vuokrasimme Italiasta huvilan, jonne kokoontui viikon ajaksi reilut parikymmentä sukulaista, alakouluikäisistä isovanhempiin.

Tätä kasvavaa yhdessä matkustamisen trendiä selittävät muun muassa varallisuuden kasvu ja matkailukokemusten karttuminen.

Ennen kaikkea suosio kertoo halustamme kokea tunnetasolla merkityksellisiä asioita.

”Olemme yhä tottuneempia elämyspalveluihin”, kertoo Juulia Räikkönen, matkailuun ja elämyskulutukseen perehtynyt Turun yliopiston tutkijatohtori.

Juuri niitä on mahdollisuus saada ja antaa toisille, kun koolla on useampi sukupolvi. Isovanhemmat haluavat tarjota ruuhkavuosiaan eläville lapsilleen ja näiden lapsille merkityksellisiä kokemuksia, ja lapset taas voivat kutsua matkalle mukaan omat tai appivanhempansa.

”Yhteinen matka on myös tapa osoittaa arvostusta isovanhempia kohtaan”, perheterapeutti ja uusperheneuvoja Anne Huolman puntaroi.

Aikaa tärkeiden ihmisten kanssa

”Matkailupalveluita hankkiessamme ostamme oikeastaan aikaa meille tärkeiden ihmisten kanssa”, Räikkönen kuvailee yhdessä matkustamisen ydinmotiivia.

Tunnemielessä sykähdyttäviä kokemuksia ei voi ostaa. ”Koskettava elämys syntyy jos on syntyäkseen, jokaisen omassa mielessä”, Huolman huomauttaa.

"Hyväksyvä ja vastaanottavainen mieli virittää sujuvaan lomaan."

Petteri Piipponen on huomannut, että hyväksyvä, vastaanottavainen mieli virittää sujuvaan lomaan. ”Ei niin, että tämä on minun lomani ja nyt mennään tällä minuuttiaikataululla.” Etukäteen suunniteltujen retkien ja spontaanien tekemisten yhdistelmä on havaittu sukulaisten kanssa toimivaksi. ”Suurin virhe on ängetä liikaa asioita yhteen viikkoon. Sattumallekin voi antaa mahdollisuuden.”

Monen sukupolven matkalla hyvien muistojen rakentumista edistää osaltaan se, miten erilaiset tarpeet ja taidot täydentävät toisiaan. Isovanhemmat saavat ehkä turvaa, nuorten kielitaito avaa muille uusia maailmoja, vanhemmat saavat kahdenkeskistä aikaa ja lastenhoitoapua, pienille lapsille riittää huomiota.

Piipposen perheen ja suvun Toscanan reissuun kuului esimerkiksi visiittejä markkinoille, museoon ja viinitilalle. Kun seikkailumieli vei, halukkaat hyppäsivät tila-autoon katsastamaan yhdessä lähikyliä. Yhteistä tekemistä on löytynyt usein enemmän kuin arkena Suomessa. Kohokohtia Italiassa olivat iltaruokailut.

”Laitoimme keittiön seinälle listan, johon sai merkitä, mikäli halusi kokata ja kuinka monen toivoi osallistuvan valmisteluihin.” Lopulta kävi niin, että kaikki osallistuivat. Yhdessä tekeminen kokosi yhteen eri ikäiset, ja ravintolassa käytiin vain yhtenä iltana. ”Maailma on eri näköinen eri maan ruokakaupassa. Oli kiinnostavaa tutkailla ja ostaa entuudestaan tuntemattomia aineksia.”

Tilaa yhteisten muistojen syntymiselle

Kun ollaan tiiviimmin yhdessä, suhteet saattavat vahvistua ja sukupolvet lähentyä.

Toisaalta juuri tiivis yhdessäolo saattaa tuoda ilon ohella pettymyksiä. Onko matkaan liittyvistä odotuksista, toiveista ja yhteisistä pelisäännöistä puhuttu ääneen? Entä kun pintaan pulpahtaa vanha, käsittelemätön asia? Tai jos tulee kiistaa kasvatuksesta?

Perheitäkin on monenlaisia. Esimerkiksi uusperheissä tilanteiden sujuminen matkalla on usein yhteydessä siihen, miten suhteet uuden puolison, lasten ja isovanhempien välillä ovat ehtineet kehittyä ja vakiintua. ”Uusperheissä toimiva parisuhde on ratkaisevassa asemassa”, Huolman sanoo.

Uusperheissä läsnä oleva historia saattaa virittää ulkopuolisuuden tunteita, jos osa porukasta muistelee yhdessä vanhoja lomia. Ulkopuolisuuden tunteita voi toisaalta olla kaikissa perheissä.

"Mikä olisi sellainen elämys, joka voitaisiin yhdessä kokea?"

Huolman rohkaisee puhumaan, edes vähän. Samalla tulee näytettyä esimerkkiä. ”Pienikin sanoittaminen vähentää jännitystä. Jos leimahtaa, aina voi olla pahoillaan, siihen on lyhyempi matka kuin anteeksipyyntöön.”

Vuorovaikutustaidoilla onkin runsaasti merkitystä siinä, millaiseksi yhteinen aika muodostuu. ”Voimme olla vajavaisia tunne- ja vuorovaikutustaidoissa, mutta niitä voi harjoitella”, Huolman kannustaa.

Piipponen on havainnut, että esimerkiksi epävarmuuden sietämiseen liittyvät erot ihmisten välillä tulevat esille matkalla, kuten vaikkapa pysäköintipaikkaa etsiessä. Hätäilyä tai äyskimistä rauhoittaa, kun joku porukasta kokoaa tilanteen ja muistuttelee, että kyllä asiat hoituvat.

Kun yhdessä joustetaan ja huomioidaan jokainen, kaikilla on tilaa nauttia yhteisestä ajasta ja uusista, yhteisistä muistoista.

 

Teksti Minna Takkunen
Kuvitus Tiina Kälkäinen